Elämää pentulaatikon ulkopuolella

Hei ja ihanaa joulua kaikille! :)

 Minulla on ollut kiireistä pentujen ja jouluvalmistelujen kanssa, enkä siksi ole ehtinyt viimeaikoina päivittämään blogia. Nyt aikaa viime päivityksestä on kulunut niin paljon, että hurjasti on kerinnyt tapahtumaan tässä ajassa. Pennuilla aukesivat silmät ja korvat parin viikon ikäisinä sekä ne rupesivat pian sen jälkeen harjoittelemaan kävelyä. Aluksi se oli hieman huteran näköistä menoa, mutta nyt näin neljäviikkoisena jo spurttaillaan menemään ja leikitään tarmokkaasti ilman mitään ongelmia. 

Kaikki pennut ovat todella leikkisiä. Ne leikkivät niin toistensa kuin lelujen kanssa (ja joskus ehkä vähän myös kaiken muunkin kanssa :D) 

Pennut leikkivät keskenään mielellään (ikää 3 vko)

"Lelut ovat aika kivoja!" (3 vko ikäisenä)

Maailma on hirveän kiinnostava paikka näin kun kaikki aistit ovat toiminnassa. Pentulaatikossa ei viihdytä enää juuri sekuntiakaan. Ensin noin kolmiviikkoisina pennut liikkuivat lähinnä siinä huoneessa missä pentulaatikkokin on, mutta nyt joulun aikaan ne ovat liikkuneet jo meillä muuallakin talossa. Tänään pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilemaan muutamaksi minuutiksi. Kaikki ovat niin rohkeita, etteivät ne ole ollenkaan arkailleet uusiin asioihin tutustuessaan. 

Noin kaksi viikkoa sitten vasta kurkittiin laidan yli, josko sen uskaltaisi jokupäivä ylittää

Vaaleanpunainen tyttö, 3 vko, tutkimassa maailmaa

Viininpunainen poika tutkii maailmaa

Pennuilla on erilaisia materiaaleja aitauksessa,
tässä mm. pelti yhtenä uutena tuttavuutena (pennut 3 vko)

"Tästä pitäisi jotenkin päästä eteenpäin...", miettii viininpunainen poika, 3 vko

Vaaleanpunainen tyttö kiipeilee

Violetti poika, 4 vko, tutkii

Joulupäivän ulkoilu: (pennut 4 vko & 2 vrk)

Ulkomaailma yhden kynnyksen takana,
toiset tulivat sen yli sen kummempaa miettimättä, toiset hetken pohdinnan jälkeen

Hetken ilo pihassa.
Parit leikit kerittiin leikkimään, tarpeet tekemään ja uutta maailmaa ihmettelemään.

Ihmeellinen on maailma, tuumii neliviikkoinen pentu 

 Uutena asiana pennuille on myös tullut lisäruokinnan aloitus noin viikko sitten, eli kolmen viikon ikäisinä. Ensin ne saivat hieman jauhelihaa kädestä, mutta nyt ne syövät jo kupista turvotettuna Purenatural Breeder -nappuloita. Namu-mamma imettää vielä pentuja monta kertaa päivässä. Namulla on riittäänyt maitoa niin paljon, että sitä suorastaan valuu pentujen päähän, kun Namu niitä seisaaltaan imettää. (hyvin maitoa tuottavia nisiä kun on kahdeksan ja pentuja vain viisi) Siitä johtuen pentujen päät (ja tassut ja monet muutkin paikat... D:) ovat usein kosteat imetyksen jälkeen. 

Sen lisäksi että Namulla on riittänyt oikein mainiosti maito, on Namu voinut erinomaisesti. Olen paljon lukenut varoituksia siitä, kuinka emä voi vähän kuivua imetyksen johdosta, mutta Namu on kyllä todella hyvässä voinnissa. Olemme jo hieman lenkkeilleet siitä lähtien kun pennut täyttivät kolme viikkoa, ja Namu on niin onnellinen,, ettei sen perässä tahdo edes pysyä lenkillä, niin paljon energiaa riittää kaikesta huolimatta.

Namulla on vielä iso rooli pentujen elämässä, vaikka ulkomaailmaan jo tutustutaankin (Pennut 2,5 vko) 

Kaikki osaavat hienosti pysyä omalla kupillaan...kunnes oma ruoka loppuu ja sännätään toiselle kupille :D
Joskus ne osaavat syödä siististi, mutta usein on joko tassu tai koko koira kupissa ruoan seassa ja lisäksi ruokaa kupin ympäristössä vaikkaa muille jakaa.. Silmälläpitoa siis tarvitaan.

Pennut alkavat nyt olemaan oikein hyvässä sosialistamisiässä, ja meillä onkin käynyt paljon ihmisiä pentuja ihmettelemässä siitä lähtien kun pennut täyttivät kolme viikkoa. Pennuilta on myös monet kerrat kynnet leikattu, niitä on kampaan totutettu ja he ovat saaneet kahteen otteeseen madotuksen. 

Kaiken kaikkiaan pennut ovat siis täynnä tarmoa, energiaa ja rohkeutta. Ne kehittyvät hyvää vauhtia ja oppivat paljon uusia asioita päivittäin. Pennut ovat todella ihmisrakkaita ja ihania energiapakkauksia. Kuitenkin väsykin tulee aina leikkien ja touhujen lomassa ja joskus jopa parikin tuntia ne saattaa nukkua putkeen. 

Uni on tärkeää, jotta kasvaa ja jaksaa taas touhuta!

Mamman hellässä hoivassa (vaaleanpunainen tyttö 2,5 vko)

"Okei me poseerataan, kun kerta on ihan kaksi kuvaajaa paikalla!" - pennut 3 vko

Ihanaa joulun aikaa toivottaa Namu ja pennut!

Pentulaatikossa tapahtuu :)

Kulunut viikko on ollut minulle kasvattajana erittäin helppo. Namu on hoitanut hyvin oma-aloitteisesti pentuja ja pennuilla taas on ollut kaikki todella hyvin. Muutaman kerran olen joutunut jonkun nostaman takaisin laatikkoon, kun on tullut emon nisässä roikkuen Namun mukana pois laatikosta :D Ovat siis kaikki todella tarmokkaita ja elämäntäyteisiä pentuja! Namulta tulee oikein runsaasti maitoa, joten kasvuvauhti on pennuilla kova, noin 40-60g/päivä! Kerran olen jo niiltä ihan kynnetkin leikannut.

Namu imettämässä ja pennut tyytyväisenä nisällä

Pennut ovat jo 12 päivää vanhoja. Pennuista jo neljällä on avautunut silmät: vaaleansinisellä 10 päivän, pinkillä 11 päivän ja vaaleanpunaisella sekä viininpunaisella 12 päivän ikäisenä. Vielä siis yhdellä pojalla on aukeamatta, mutta uskon myös niiden aukenevan aivan muutaman päivän sisällä. Eipä sitten kauaa enää kestä kun korvatkin jo aukeavat, ja alkaa maailman menoon totuttelu uusien aistimuksien kautta. Toistaiseksi ne eivät kuitenkaan tee juuri muuta kuin syövät ja nukkuvat <3

Kaikki tomerasti nisällä!

Kasassa on kiva nukkua :D

Haukotus! <3

Silmät ovat auki, mutta tuskin vielä kunnolla näkevät

Tässä vielä yksittäiskuvat kaikista pennuista.

Vaaleansininen poika

Viiininpunainen poika

Violetti poika

Pinkki tyttö

Vaaleanpunainen tyttö

Äitiys alkakoon!

Viimeinen viikko on kulunut pentuja odotellessa ja toissa iltana odotus vihdoin palkittiin. Namu synnytti viisi pentua: kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Aluksi ensikertalainen emä oli ihmeissään, eikä tajunnut mitä pennuille kuuluisi tehdä, joten autoimme Namun alkuun pentujen hoidossa. Namu oli myös hyvin väsynyt synnytyksen jäljiltä, mutta jonkin ajan kuluttua äitiys kuitenkin voitti. Nyt näin toisena vuorokautena Namu jo hoitaa pentuja oikein mainiosti myös aivan itse.

Onnellinen Namu synnytyksen jälkeen

Ylpeä äiti hoivaa pieniä

Kaikki pennut ovat todella tarmokkaita ja elämänhaluisia. Vaikka yksi pennuista on huomattavasti muita pienempi, ei se ole jäänyt muiden jalkoihin, vaan pitää puolensa nisällä jopa pentueen suurimmalta :D Kaikkien painot ovat lähteneet nättiin nousuun ja muutenkin kaikki tuntuu olevan oikein hyvin pennuilla. Tällä hetkellä pennut lähinnä syövät ja nukkuvat, sekä toimittavat virkaansa maailman söpöimpinä otuksina <3

Ruoka-aika!

Ruokailun jälkeen uni maittaa

Tytöt ruokailemassa ja pojat nukkumassa

Tähän loppuun vielä muutama sekalainen kuva pentulaatikon asukkaista. Seuraavassa postauksessa sitten enemmän yksittäiskuvia pennuista :)

<3

Synnytys lähenee!

Jännittäviä aikoja eletään. Namun tiineys on jo pitkällä, sillä nyt on menossa 54. tiineysvuorokausi. Koska koirat kantavat keskimäärin 58-63 vuorokautta, alkaa synnytys olemaan jo kohta käsillä. Lisäksi se, että Namu on ensikertalainen synnyttäjä ja se, että pentuja on useampi vatsassa, saattaa aikaistaa synnytystä edelleen. Myös Namun emä, Eswood Papaya Mousse, synnytti Namun pentueen hieman ajoissa, joten jos se periytyy, voi synnytys olla käsillä oikeastaan hetkenä minä hyvänsä! 

Kaikesta tuosta johtuen olen viime aikoina seurannut erityisen tarkasti, josko Namu näyttäisi merkkejä synnytyksestä. Tähän mennessä varteen otettavia merkkejä ovat olleet mm. mahan putoaminen, laiskistuminen sekä karvan lähtö maitorauhasten ympäristöstä, mistä päätellen synnytykseen on aikaa alle viikko.

Pyysin Namua näyttämään masua pentulaatikossaan, on se vaan niin pyöreä!

Namulta on seurattu myös ruumiinlämpöä tarkasti, mutta toistaiseksi se ei ole tippunut alle 37 asteen, joten ihan vielä ei ole synnytyksen aika. Lämpö on kuitenkin sahannut 37 ja 38 asteen välillä, muutamia kertoja tippuen hyvin lähelle 37 astetta, josta voi myös päätellä synnytyksen olevan lähellä.

Namu on ollut yllättävän pirteä siihen nähden, kuinka epämukavaolo mahtaa olla noin suuren vatsan kanssa. Lenkit ovat lyhentyneet kyllä paljon, sillä vatsa alkaa vaatimaan veronsa, mutta kaikesta huolimatta vielä alkuviikosta Namulla oli intoa ravailla, jopa vähän laukkailla lenkillä - ja kyllä se vähän yritti leikkiinkin haastaa :) 

Sisällä Namu on kuitenkin ollut normaalia rauhallisempi ja väsyneempi. Pentueen kasvattaminen vatsassa on raskasta puuhaa, ja nukkumiseen, tai vähintään lepäilyyn, menee jo suurin osa päivästä. Muu osa ajasta taitaa kulua mamman vieressä silitettävänä, hellyydenkipeys kun on tiineyden myötä kasvanut huippuunsa.

Pentulaatikko ja synnytyssetti ovat valmiina vastaanottamaan Namun pennut maailmaan, kun sen aika tulee. Nyt täytyy vaan jaksaa odottaa ja seurailla tarkkaan, mitä tuleman pitää. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin, ja meillä on täällä viikon sisällä monta tervettä, söpöä pentua valmiina aloittamaan elämänsä :)

Namun oma blogi ja pentukuulumiset

Moikka kaikki!

Tässä sitä nyt ollaan, blogi perustettuna. Haluaisin hieman valaista teitä siitä, miten tähän on tultu. Tarkempi selostus omasta koirahistoriastani löytyy esittely-sivulta (päivitän sen heti kun kerkeän), mutta lyhyesti siis tähän nyt. 

Namu 6 viikkoisena

Namu, Raitaniityn Ago's Girl,  tuli meille kesäkuussa 2013. Namu on minulla lähinnä kotikoirana ja uskollisena ystävänä, ja on muuten kyllä aivan huippu koira! Luonne on mahtava ja terveyskin todettiin priimaksi kesäkuussa, kun kävimme virallisissa terveystarkastuksissa. Upeiden terveystuloksien johdosta aloin pohtimaan, josko Namu olisi hyvä jalostuskoira. Keeshondien geenipooli ei ole mikään kehuttavan laaja, joten näin upean yksilön käyttämättä jättäminen tuntui jopa rikokselta rotua kohtaan :D 

Päätös Namun pennuttamisesta johti luonnollisestikin kiivaaseen uroksen etsintään. Kiire johtui siitä, että juuri tuleva syksy olisi minulle kaikista otollisin aika kasvattaa pentue, ja seuraaviin juoksuihin oli aikaa vain hieman yli kaksi kuukautta. Kuulostaa ehkä ajallisesti paljolta, mutta voin kertoa, ettei se siltä tuntunut. Oikean uroksen etsiminen, siihen tutustuminen ja yhdistelmän käyttäminen jalostustoimikunnan kautta vie yllättävän paljon aikaa! Kaikki kuitenkin sujui erittäin hyvin prosessissa, ja pääsimme astuttamaan Namun 24.-25.9.-16. Sulhaseksi valikoitui Finriikan Daniele "Topi". 

Syyskuva 2016

Namu kävi tiineysultraäänitutkimuksessa 24.10., jossa se todettiin kantavaksi! Pentuja näkyi noin 5-6 (määrästä ei voi olla satavarma). Tässä vaiheessa nousi kuitenkin huoli siiitä, että kun niitä pentuja saattaa tulla niin paljon, niin löydänkö varmasti kaikille hyvän kodin? Ilmoitin tulevasta pentueesta Keeshond Ry:n pentuvälitykseen ja sen lisäksi halusin perustaa myös tämän blogin Namulle, jotta täältä myös voi löytää meidät ja seurata pentulaatikon kuulumisia. Lisäksi tätä kautta pääsen paremmin myös esittelemään itseäni ja Namua, joten blogin perustaminen tuntui järkevältä.

Tällä hetkellä Namulla on jo huomattavasti normaalia isompi vatsa, sillä tiineysvuorokausia on kertynyt jo 49 (koiran normaali kantoaika on noin 58-63vrk). Namun ensikertalaisuus, ja rotuunsa nähden hieman keskimääräistä suurempi pentue, voivat aikaistaa synnytystä hieman, joten voi olla, että pennut syntyvät jo viikon kuluttua! Täällä meillä on siis täysi tohina päällä, jotta kaikki on ihan varmasti valmista, kun pennut päättävät syntyä :)

Olen prosessin aikana oppinut paljon lisää niin keeshondista rotuna kuin jalostamisesta yleensä. Kävin myös 5.-6.11.2016. kasvattajan peruskurssin hyväksytysti läpi. Kennelnimeä minulla ei vielä ole, sillä sen hakuprosessi kestää niin pitkään, ettei se kerkeä näiden pentujen luovuttamiseen mennessä tulemaan, mutta tulevaisuudessa sellainen olisi tarkoitus hankkia.

Tietoa yhdistelmästä ja meistä tulee myöhemmin lisää, ja blogia on tarkoitus päivittää suhteellisen tiheästi. Jos tulee mitään kysyttävää, tai haluat vaikka vain jutella koirista niin ota vain rohkeasti yhteyttä, yhteystietoni löytyy "Yhteystiedot" sivulta :)

Eiliseltä aamulenkiltä